Kivimäen hallitus
Kivimäen hallitus oli Suomen tasavallan 20. hallitus. Se oli porvarillinen vähemmistöhallitus, jonka muodostivat aluksi Maalaisliitto, Edistyspuolue ja RKP. Sosialidemokraatit jätettiin pois hallitusneuvotteluista presidentti P. E. Svinhufvudin asenteen vuoksi.[1] RKP erosi hallituksesta keväällä 1936. Hallituksessa oli mukana myös useita ammattiministereitä, joista monet kokoomuslaisia (mm. Antti Hackzell, Yrjö Puhakka).
| Kivimäen Hallitus | |
|---|---|
.svg){kind=small} Suomen tasavallan 20. hallitus | |
 Pääministeri T. M. Kivimäki. | |
| Toimikausi alkoi | 14. joulukuuta 1932 |
| Toimikausi päättyi | 7. lokakuuta 1936 |
| Jäsenet | |
| Hallituksen johtaja | T. M. Kivimäki |
| Ministerien lukumäärä | 15 |
| Hallituspuolueet |
|
| Historia | |
| Edellinen | Sunilan II hallitus |
| Seuraava | Kallion IV hallitus |
Hallitus toimi vähemmistöhallituksista pisimpään, 1394 hallituspäivää 14. joulukuuta 1932 – 7. lokakuuta 1936. Hallitus toimi kaksien eduskuntavaalien yli: se ei eronnut heinäkuun 1933 eduskuntavaalien eikä vielä heinäkuun 1936 eduskuntavaalienkaan jälkeen. Toimikaudellaan hallitus tasapainoili oikeiston ja vasemmiston välillä saaden usein ratkaisevaa tukea sosialidemokraateilta, jotka tiesivät ainoana vaihtoehtona olevan oikeistolaisemman hallituksen, joka ei neuvottelisi heidän kanssaan.[1] Hallitus kaatui tehtyään kuolemanrangaistuksen palauttamisesta luottamuskysymyksen ja eduskunnan hylättyä kyseisen lain äänin 94–93 (ks. tarkemmin artikkelissa T. M. Kivimäki).
Kivimäen hallitus oli Suomen pitkäikäisin hallitus aina vuoteen 1987 asti, jolloin Sorsan IV hallitus ohitti sen.
Toiminta
muokkaaTärkeimmäksi tavoitteekseen Kivimäen hallitus julisti yhdessä presidentti Svinhufvudin kanssa Suomen taloudellisen tilan parantamisen, minkä edellytyksenä oli sisäisen rauhan ja järjestyksen palauttaminen maahan. Hallituksen aloittaessa toimintansa Suomessa elettiin Mäntsälän kapinan jälkitunnelmissa, ja ensimmäinen sen tielle osunut selkkaus oli kapinan aseellista kukistamista vaatineen kenraali Aarne Sihvon painostaminen eroamaan sotaväen päällikön virasta.[1] Sosialidemokraattien pitäessä puoluekokoustaan Tampereella toukokuussa 1933 suojeluskuntalaiset repivät punaiset liput alas, ja hallitus kielsi punalippujen käytön toistaiseksi; myöhemmin niiden käyttö sallittiin sisäministeriön luvalla. Toisaalta hallitus suuntasi toimenpiteensä myös Isänmaallista kansanliikettä vastaan ns. puserolailla ja kieltämällä valtiolle ja yhteiskunnalle vaarallisen kiihotuksen vuonna 1934. Näiden toimenpiteiden ansiosta mielialat Suomessa rauhoittuivatkin.[2]
Hallituksen toimikaudella myös kielitaistelu suomen- ja ruotsinkielisten kesken laantui.[3] Vuoden 1936 alussa sosiaaliturva otti Suomessa suuren harppauksen eteenpäin, kun voimaan tulivat hallituksen ajamat uudet alkoholistilaki, irtolaislaki, lastensuojelulaki ja laki kunnallisista huoltolautakunnista.[4]
Yhteiskunnallisten olojen rauhoituttua sosialidemokraattien ei enää tarvinnut pelätä äärioikeistosta esitettyjä lakkauttamisuhkailuja, eikä sen myöskään enää tarvinnut tukea Kivimäen hallitusta, jota vastaan alettiin hyökkäillä myös porvarien riveistä.[5] Hallituksen toimikauden lopulla syntyi kohu Etsivän keskuspoliisin julkisuuteen tulleista muistioista. Pääministeri oli antanut EK:lle tehtäväksi vasemmistolaisten ja rauhan asiaa ajaneiden järjestöjen solutustoiminnan tutkimisen. Poliisi luetteloi epäilyttäviksi katsomansa järjestöt ja otti selkoa niiden jäsenistöstä saadakseen selville kommunistien osuuden niissä. Julkisuuteen vuotaneissa tai vuodatetuissa muistioissa oli mukana monien huomattavien kansalaisten nimiä, ja syntynyt metakka johti EK:n papereissa mainitun maalaisliittolaisen maatalousministerin Kalle Jutilan eroon samana päivänä, jolloin hallitus sai epäluottamuslauseen. Jupakan käsittely jatkui seuraavan hallituksen toimikaudella, ja vuonna 1937 perustettiin Etsivän keskuspoliisin tilalle uusi Valtiollinen poliisi.[6]
Kokoonpano
muokkaa| Ministeri | Puolue | Tehtävissä | |||
|---|---|---|---|---|---|
| Pääministeri | |||||
 | Toivo Kivimäki | Ed. | 14.12.1932–7.10.1936 | ||
| Ulkoasiainministeriö | |||||
| Ulkoasiainministeri | |||||
 | Antti Hackzell | (amm. (kok.)) | 14.12.1932–7.10.1936 | ||
| Apulaisulkoministeri | |||||
 | Rolf Witting | RKP | 30.12.1933–28.2.1936 | ||
| Oikeusministeriö | |||||
| Oikeusministeri | |||||
 | Hugo Malmberg | RKP | 14.12.1932–27.2.1933 | ||
| | Eric J. Serlachius | RKP | 27.2.1933–28.2.1936 | ||
 | Emil Jatkola | Ed. | 6.3.1936–7.10.1936 | ||
| Sisäasiainministeriö | |||||
| Sisäasiainministeri | |||||
| | Yrjö Puhakka | (amm. (kok.)) | 14.12.1932–7.10.1936 | ||
| Puolustusministeri | |||||
| Puolustusministeri | |||||
| | Arvi Oksala | (amm. (kok.)) | 14.12.1932–7.10.1936 | ||
| Valtiovarainministeriö | |||||
| Valtiovarainministeri | |||||
| | Hugo Relander | (amm.) | 14.12.1932–7.10.1936 | ||
| Apulaisvaltiovarainministeri | |||||
 | Ragnar Furuhjelm | RKP | 14.12.1932–21.4.1933 | ||
| | Rolf Witting | RKP | 21.4.1933–28.2.1936 | ||
 | Tyko Reinikka | ML | 6.3.1936–7.10.1936 | ||
| Opetusministeriö | |||||
| Opetusministeri | |||||
| | Oskari Mantere | Ed. | 14.12.1932–7.10.1936 | ||
| Maatalousministeriö | |||||
| Maatalousministeri | |||||
| | Kalle Jutila | ML | 14.12.1932–25.9.1936 | ||
| | Eemil Linna | Ed. | 25.9.1936–7.10.1936 | ||
| Apulaismaatalousministeri | |||||
| | Eemil Linna | Ed. | 19.1.1934–25.9.1936 | ||
| Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö | |||||
| Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri | |||||
| | Eemil Linna | Ed. | 14.12.1932–25.9.1936 | ||
| | Erik Koskenmaa | (amm.) | 25.9.1936–7.10.1936 | ||
| Kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministeri | |||||
| | Erik Koskenmaa | (amm.) | 17.12.1932–25.9.1936 | ||
| Kauppa- ja teollisuusministeriö | |||||
| Kauppa- ja teollisuusministeri | |||||
| | Ilmari Killinen | Ed. | 30.12.1932–6.3.1936 | ||
| | Atte Arola | ML | 6.3.1936–7.10.1936 | ||
| Sosiaaliministeriö | |||||
| Sosiaaliministeri | |||||
| | Eemil Hynninen | ML | 14.12.1932–31.12.1935 | ||
| | Bruno Sarlin | Ed. | 31.12.1935–7.10.1936 | ||
| Lähde: [7] | |||||
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Eskelinen, Heikki: Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66, s. 102. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
- ↑ Tarkka, Jukka & Tiitta, Allan: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 96. Helsinki: Otava, 1987.
- ↑ Tarkka & Tiitta, s. 98–99.
- ↑ Eskelinen, s. 106.
- ↑ Eskelinen, s. 107.
- ↑ Eskelinen, s. 108.
- ↑ Kivimäen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 21.1.2016. Viitattu 24.5.2010.
Aiheesta muualla
muokkaa- Valtioneuvosto: Pääministeri Toivo Kivimäen hallituksen ohjelma
 | Edeltäjä: Sunilan II hallitus | Suomen hallitus 1932–1936 | Seuraaja: Kallion IV hallitus |