Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon presidentti
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Presidentti (engl. President) on Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa kirkon korkeimman viranhaltijan virkanimike. Hänen asemansa katsotaan olevan ainutlaatuinen sikäli, että vain hänen katsotaan voivan saada Jumalalta koko kirkkoa tai koko maailmaa koskevia ilmoituksia (esimerkiksi Oppi ja liitot 28:6-7). Kirkon presidentille kuuluu siis pappeuden täyteysselvennä. Hän johtaa kirkkoa kaikin pappeuteen kuuluvin avaiminselvennä, aivan kuten Pietari alkukirkon päivinä. Käytännössä kirkon presidentti on, paitsi kirkon hengellinen johtaja, myös kirkon toiminnan johtaja ja kirkon omaisuuden ylin haltija. Hän toimii myös Kirkon kymmenysneuvoston ja Kirkon kasvatuslautakunnan puheenjohtajana. Kirkon presidentin virka on elinikäinen.
MAP-kirkossa presidenttiä kutsutaan usein nimityksellä "profeetta, näkijä ja ilmestyksensaaja" (engl. prophet, seer, and revelator). Erityisesti häneen viitataan sanalla "profeetta". Tämä viittaa siihen asemaan, joka presidentillä katsotaan olevan Jumalan tahdon erityisenä ilmoittajana. Presidentti voi saada kirkkoa sitovia ilmoituksia ja julkaista ne virallisesti Jumalan auktoriteetilla. Sana "näkijä" viittaa presidentin rooliin Jumalan salaisuuksien näkijänä ja "ilmestyksensaaja" Jumalan erityisten ilmoitusten vastaanottajana. Toisaalta myös presidentin neuvonantajien (eli "ensimmäisen presidenttikunnan") ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenten katsotaan olevan virkansa puolesta "profeettoja, näkijöitä ja ilmestyksensaajia". Vuoteen 1979 virassa olleen johtavan patriarkan katsottiin myös olleen "profeetta, näkijä ja ilmestyksensaaja".
Ajatus siitä, että kirkolla tulisi olla vain yksi presidentti nousi esiin loppuvuodesta 1831. Kristuksen kirkon perustamiskonferenssissa 6. huhtikuuta 1830 perustaja Joseph Smith nimitettiin yksinkertaisesti "kirkon vanhimmaksi" ja "Jeesuksen Kristuksen apostoliksi. Kirkolla oli kuitenkin myös toinen apostoli, Oliver Cowdery, ja useita muita vanhimpia.
Syyskuussa 1830, kun Hiram Page väitti saaneensa Jumalalta koko kirkkoa koskevia ilmoituksia, Joseph Smith kertoi Jumalan ilmoittaneen hänelle, että Jumala antaisi kirkkoa koskevia ilmoituksia vain hänelle itselleen (Oppi ja liitot 28). Kesäkuussa 1831 Smith ja useita muita kirkon johtajia asetettiin ylipappeuden virkaan. Tämäkään ei kuitenkaan kohottanut Smithiä muodollisesti koko kirkon johtoon. Vasta 11. marraskuuta 1831 Smith kertoi saaneensa Jumalalta ilmoituksen, jonka mukaan kirkolla tuli olla vain yksi johtaja, hän itse. Smithin asema vahvistettiin kirkon yleiskonferenssissa 25. tammikuuta 1832 Amherstissa, Ohiossa.lähde?
Presidentin valinta
muokkaaKirkon toisesta presidentistä Brigham Youngista alkaen presidentiksi on noussut aina kahdentoista apostolin koorumin virkaiältään vanhin jäsen, siis henkilö, joka on toiminut kauimmin kirkon apostolina. Vaikka kyseessä on vakiintunut tapa, ei tätä ole kirjoitettu sitovaksi säännöksi mihinkään kirkolle annettuun ilmoitukseen. Periaatteessa presidentiksi voisi siis nousta joku muukin kuin virkaiältään vanhin apostoli.lähde?
Kun kirkon presidentti kuolee, hänen johtamansa kirkon ensimmäinen presidenttikunta hajoaa. Presidentin neuvonantajat menettävät asemansa. Mikäli he ovat apostoleita, he palaavat takaisin apostolien koorumin jäseniksi. Apostolien koorumin jäsenet ottavat kirkon johdon käsiinsä kollektiivisesti, ja virkaiältään vanhimmasta kahdentoista apostolin koorumin jäsenestä tulee kirkon ylin viranhaltija. Tämän jälkeen - nykyään yleensä jo muutaman päivän kuluttua - apostolien koorumin jäsenet kokoontuvat Salt Laken temppelissä valitsemaan kirkolle uutta presidenttiä. Valintakokous aloitetaan rukouksella, minkä jälkeen tapahtuu varsinainen valinta. Tiettävästi äänestystä ei suoriteta, vaan valinnan on oltava yksimielinen. Tämän jälkeen valittu asetetaan ja erotetaan kirkon presidentiksi rukouksella ja kättenpäällepanemisella.
Presidentiksi valittu valitsee itselleen apostolien joukosta ensimmäisen ja toisen neuvonantajan, yhdessä presidentin kanssa nämä muodostavan kirkon ensimmäisen presidenttikunnan. Virkaiältään toiseksi vanhimmasta apostolien koorumin jäsenestä tulee kahdentoista apostolin koorumin johtaja. Mikäli hänet on kutsuttu presidentin neuvonantajaksi, valitaan kahdentoista apostolin koorumille virkaatekevä johtaja.
Presidentiksi valittu alkaa heti johtaa kirkon asioita, mutta hänen valintansa ei ole lopullinen, ennen kuin kirkon jäsenet ovat sen vahvistaneet. Tämä tapahtuu yleensä kirkon yleiskonferenssissa, jossa kirkon jäsenistöä edustavat valtuutetut antavat äänensä presidentille ja hänen neuvonantajilleen. Presidentin valinta vahvistetaan myös vaarnakonferensseissa ja myös seurakuntien kokouksissa, joissa on läsnä vaarnan johtajistoa. Täten presidentin on nautittava kirkon jäsenistön luottamusta voidakseen toimia tehtävässään. Toisaalta presidentin valinta on käytännössä muodollisuus; presidenttiä ei kertaakaan ole jätetty hyväksymättä.
Nykyään uusi presidentti valitaan virkaansa hyvin nopeasti edellisen presidentin kuoltua. Mormonikirkon alkuaikoina näin ei ollut asian laita. Presidentti Joseph Smithin kuoleman jälkeen apostolit johtivat kirkkoa kollektiivisesti lähes kolme vuotta, ennen kuin presidentti Brigham Young valittiin virkaansa.lähde? Myös tämän seuraajat John Taylor ja Wilford Woodruff joutuivat odottamaan vuosikausia ennen virallista virkanimitystään. Vasta kirkon viides presidentti Lorenzo Snow asetettiin virkaansa heti edeltäjänsä kuoleman jälkeen.
Valinnan jälkeen presidentti asetetaan toimeensa rukouksella ja kätten päälle panemisella.lähde? Hän kutsuu itselleen neuvonantajat ja muodostaa täten uudelleen "ensimmäisen presidenttikunnan". Myös sen jäsenet asetetaan toimiinsa rukouksella ja kätten päälle panemisella.
Presidentin ero tai erottaminen
muokkaaToisin kuin useimmat muut MAP-kirkon virat, joihin kutsutaan määräajaksi, kirkon presidentin virka on elinikäinen. Sama koskee presidentin neuvonantajia. Presidentin erolle ei ole muodollista estettä, mutta näin ei ole koskaan tapahtunut. Yleisesti MAP-kirkossa ajatellaan presidentin eron olevan mahdottomuus.Teoriassa on mahdollista, että Kirkon yleisneuvosto aloittaisi kurinpitotoimet presidenttiä vastaan tai jopa erottaisi tämän virasta.
Erehtymättömyys
muokkaaKoska presidentin katsotaan puhuvan Jumalan valtuuttamana ja hänen johtamanaan, hänen asemaansa pidetään käytännössä erehtymättömänä. Tämä muistuttaa Katolisen kirkon ex cathedra-oppia. Presidentin erehtymättömyys tarkoittaa sitä, että presidentin virassaan lausumat neuvon ja kehotuksen sanat, esimerkiksi puheet kirkon yleiskonferenssissa, ovat Jumalan puhetta kirkolleen, "Jumalan sanaa tälle ajalle". Täten niitä on kuultava Jumalan sanana ja niitä on toteltava.
Presidentin puheita ei kuitenkaan pidetä erehtymättöminä siinä mielessä, että ne sitoisivat kirkkoa kaikkina aikoina. Jumala puhuu kullekin sukupolvelle sen omana aikana, ja olosuhteiden mukana myös Jumalan neuvot koskien käytäntöjä voivat muuttua, vaikka perusopin katsotaan säilyvän muuttumattomana. Täten Jumala voi eri aikoina antaa erilaisia ilmoituksia ihmisten tarpeen, vastaanottokyvyn ja olosuhteiden mukaan. Tätä kutsutaan "jatkuvan ilmoituksen periaatteeksi".
Toisaalta MAP-kirkossa katsotaan, että myös presidentillä on oikeus esittää omia henkilökohtaisia mielipiteitään ilman, että ne sitoisivat kirkkoa. Tällaisia saattavat olla esimerkiksi presidentin poliittiset mielipiteet tai lausunnot luonnontieteistä. Presidentti voi myös puheessaan tuoda esille, että hän lausuu vain oman mielipiteensä, ei kirkkoa sitovaa lausuntoa.