Parajääkiekko

Parajääkiekko (ent. kelkkajääkiekko) on jääkiekosta kehitetty vammaisurheilulaji, jota pelataan muun muassa paralympialaisissa. Tavallisesta jääkiekosta poiketen pelaajat käyttävät jäällä liikkumiseen kelkkoja, jotka on varustettu terillä. Kahta lyhyttä mailaa käytetään niin kiekon lyömiseen kuin vauhdin ottamiseen ja kelkan ohjailuun. Pelaajia kentällä on sama määrä kuin tavallisessa jääkiekossa. Peliaika on 3 × 15 minuuttia. Parajääkiekossa taklaaminen on sallittua, mutta siihen tulee käyttää vartaloa eikä kelkkaa. Pelaajien suojat ovat samantapaisia kuin tavallisessa jääkiekossa, mutta kasvojen suojelemiseksi ristikkokypärä on pakollinen kaikille pelaajille.

Parajääkiekkoiluun suunniteltu kelkkamalli.

Parajääkiekossa pelaajat luokitellaan toimintakyvyn mukaan. Huomiota kiinnitetään esimerkiksi siihen, onko pelaajalla toinen tai kumpikin jalka amputoitu vai onko pelaaja halvaantunut. Pelaajilta vaaditaan hyvää ylävartalon hallintaa ja istumatasapainoa sekä hyvää käsien toimintakykyä. Laji sopii hyvin myös niille, jotka eivät esimerkiksi polvi- tai muun urheiluvamman takia voi pelata tavallista jääkiekkoa. Suomessa myös vammaton henkilö voi pelata parajääkiekkoa.

Historia

Parajääkiekko kehitettiin 1960-luvulla tukholmalaisessa kuntoutuskeskuksessa. Siitä tuli virallinen paralympialaji vuonna 1994.^[1] Nykyään parajääkiekko on suosittua muun muassa Kanadassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja Norjassa.

Suomessa parajääkiekkoa on pelattu vasta loppuvuodesta 2007 lähtien. Kesäkuussa 2010 Suomen Vammaisurheilu ja –liikunta VAU ry isännöi Suomen ensimmäistä kansainvälistä kelkkajääkiekon turnaustapahtumaa Kisakallion Urheiluopistolla Lohjalla. Turnauksen voitti varsin ylivoimaisesti Viro.^[2]