Pelota

Kansainvälisissä kilpailuissa ottelutiloja on neljä erilaista:

• Trinkete: sopiva xarealle, palalle ja eskupilotalle
• 36 m Pilotaleku: sopiva eskupilotalle ja palalle
• 30 m Pilotaleku: sopiva frontenisille
• 54 m Pilotaleku: sopiva zesta puntalle, koska pallo voidaan heittää lujempaa

Baskiksi sanotaan pilotaleku (pallopaikka), espanjaksi frontón.

Vanhin pelota-laji on laxoa tai errebotea, jossa ei käytetä lainkaan seinää. Siinä kaksi joukkuetta pelaavat toisiaan vastaan niin kuin tenniksessä. Lajina se on tennistä vanhempi.

Pelota jaetaan eri lajeiksi pelissä käytettävän välineen mukaan:

• Eskupilota: palloa lyödään pelkällä kädellä
• Pala: palloa lyödään puumailalla
• Zesta punta: heitetään palloa puoliympyrän muotoisen korin kanssa. Korissa on pikku tasku, jossa pallo pysyy hetken ennen kuin se heitetään takaisin; nimenä myös cesta punta
• Erremontea: samanlainen kuin zesta punta, mutta pallo ei pysy mailassa, vaan se kiertää korin kautta ja palaa suoraan. Erremonte-korissa ei ole taskua pallolle
• Xare: on eräänlainen maila, tennismailan tapainen puusta tehty, ja siinä on jonkinlainen löysä verkko (xare baskiksi)

Nykyään suosituimmat ovat eskupilota ja zesta punta. Zesta puntalla on tehty nopeimman pallon maailmanennätys: 240 km/h.^[1]

Pelota-lajiksi on kehittynyt perinteisten rinnalle frontenis, jossa käytetään samanlaisia mailoja kuin tenniksessä ja muovipalloja.

Pääartikkeli: Pelota olympialaisissa

Pelota on ollut olympialaisten ohjelmassa neljästi. Virallisena lajina se oli mukana vuonna 1900. Lisäksi laji on ollut näytöslajina vuosina 1924, 1968 ja 1992.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pelota Wikimedia Commonsissa