Pirjo Heikkilä
Pirjo Heikkilä (s. 3. huhtikuuta 1980 Lahti) on suomalainen koomikko, näyttelijä ja käsikirjoittaja. Hän teki aiemmin myös stand up -komiikkaa.[1] Heikkilä tunnetaan muun muassa Siskonpeti-sarjasta sekä omasta nimikkosarjastaan Pirjo, joissa molemmissa hän toimi sekä näyttelijänä että käsikirjoittajana. Hän on myös ääninäyttelijä ja äänikirjojen lukija.[2]
| Pirjo Heikkilä | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. huhtikuuta 1980 Lahti |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 2006– |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elämä ja ura
muokkaaHeikkilä on koulutukseltaan ylioppilas. Lukion jälkeen hän haki opiskelemaan Teatterikorkeakouluun ja Tampereen yliopiston Nätyyn. Hän oli mukana Tampereen Ylioppilasteatterin toiminnassa ja opiskeli näyttelemistä Voionmaan opistossa.[1]
Ääninäyttelijä, podcastintekijä
muokkaaHeikkilä työskenteli Nelosen kanavaäänenä vuosina 2006–2010, ja sitä ennen myymälä-, radio- ja televisiomainoksissa. Hän on äänittänyt muun muassa äänikirjoja ja televisio-ohjelmia sekä dubannut rooleja animaatiosarjoissa ja -elokuvissa, kuten elokuvissa Bolt (2008), Angry Birds (2016) ja Soul – Sielun syövereissä (2020).
Heikkilä näyttelee Ylen Naisen kosto -podcastissa[3] ja teki vuonna 2020 Pirjo Heikkilä lukee vanhoja kirjoja -podcastsarjan[4].
Heikkilä voitti Suuren äänikirjapalkinnon kahdella teoksella vuonna 2020.[5]
Näyttelijä
muokkaaVuonna 2005 Heikkilä osallistui SubTV:n Get Up, Stand Up -ohjelmaan, jossa hän sijoittui toiseksi Sami Hedbergin voittaessa kilpailun.[6]
Keväällä 2011 Heikkilä nähtiin Krisse Salmisen Krissen vaaligrilli -ohjelman jokaisessa jaksossa. Hän toimi YleLeaks-viihdeohjelman emäntänä syksystä 2011 kevääseen 2013 saakka. Keväällä 2012, syksyllä 2013 ja keväällä 2017 Heikkilä oli yksi vakiopanelisteista Henkka Hyppösen isännöimässä Hyvät ja huonot uutiset -viihdeohjelmassa. Keväällä 2015 hän oli yksi Koomikot-sarjassa mukana olleista koomikoista. Vuodesta 2014 vuoteen 2017 Heikkilä käsikirjoitti ja näytteli Anna Dahlmanin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa Siskonpeti-sarjassa yhdessä Niina Lahtisen, Sanna Stellanin ja Krisse Salmisen kanssa. Sarja voitti kaksi Kultaista Venlaa ja oli lisäksi ehdokkaana neljän palkinnon saajaksi.
Heikkilä tuotti vuosina 2018–2020 omaa Pirjo-komediasarjaa, jonka nimiroolia hän näytteli, ja jonka hän käsikirjoitti yhdessä ohjaaja Lauri Nurksen kanssa. Sarja oli ehdolla Kultaisen Venlan saajaksi komedia- ja sketsiohjelmakategoriassa vuonna 2018.[7]
Heikkilä on mukana vuoden 2023 Suurmestari-ohjelmassa. Hän on vakio-kilpailijana.[8]
Yksityiselämä
muokkaaHeikkilä kihlautui helmikuussa 2018 käsikirjoittajana työskentelevän miesystävänsä kanssa.[9]
Filmografia
muokkaaElokuvat
muokkaa| Vuosi | Elokuvat | Rooli |
|---|---|---|
| 2006 | Kirkkaalta taivaalta | kojumyyjä |
| 2012 | Ja saapuu oikea yö | Veeran kollega |
| 2013 | Ainoat oikeat | Cortex-virkailija |
| 2017 | Wendy and the Refugee Neverland | musiikkivideon ohjaaja |
| Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset | Helga Alibullen | |
| 2018 | Supermarsu | eläinkauppias |
| 2020 | Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen | Helga Alibullen |
| 2021 | Vinski ja näkymättömyyspulveri | Krista |
Televisiosarjat
muokkaa| Vuosi | Sarjat | Rooli |
|---|---|---|
| 2008 | Harvoin tarjolla | hoitaja leikkaussalissa |
| 2011-2013 | YleLeaks | juontaja |
| 2014–2017 | Siskonpeti | useita rooleja |
| 2014 | Ajankohtainen Nelonen | useita rooleja |
| Brändärit | Anu | |
| Justimus esittää: Fuck the Police | Matiaksen äiti | |
| Syke | silmäkirurgi Kaisa Stenroos | |
| 2017 | Heikki Paasonen Show | useita rooleja |
| 2018–2020 | Onnela | Titta Kemppainen |
| 2018 | Kingi | useita rooleja |
| Kansalainen Turhapuro | juontaja | |
| 2018–2020 | Pirjo | Pirjo |
| 2018–2019 | Sipoon herttua | Salla Rusi |
| 2020–2021 | Ei Haukku haavaa tee | Maria Pitkänen |
| 2021 | Kioski | pikkutakkinainen |
| 2022 | True Story Suomi | hoitaja |
| Rakkaat lapset | Kaisa | |
| 2022 | Suurmestari | Kilpailija |
Käsikirjoittajana
muokkaa- Pirjo (2018–2020)
- Ei haukku haavaa tee (2020)
- Putous (12. tuotantokausi) (2020) jakso #3
- Modernit miehet (2019) 2 jaksoa: Lähes kuollut mummo, Ajelu ja karvat
- Villien jäljillä (2018) 8 jaksoa: Saimaannorppa, Sarvikuono, Tiikeri, Jääkarhu, Mursu, Oranki, Lumileopardi, Merikilpikonna
- Pelimies (2016–2017) 11 jaksoa
- Heikki Paasonen show (2017) (1. tuotantokauden jaksot #1 - #8)
- Saturday Night Live (2016) pääkäsikirjoittaja, 10 jaksoa
- Siskonpeti (2014–2015) 12 jaksoa vuonna 2014, 1 jakso vuonna 2015
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Alapirtti, Stina: Kiusallisuuden maksimoiva Pirjo-sarja on kuvattu kokonaan Tampereella – Pirjo Heikkilä elää suurimman osan ajasta ihan normaalia elämää, mutta on silti kaatanut oluet asiakkaan syliin Tampereella Aamulehti. 17.8.2020. Viitattu 1.12.2021.
- ↑ Pirjo Heikkilä löysi äänikirjojen lukemisesta mieluisan työn: ”Kivointa on, kun löytää lukemiseen oikean tasapainon” 14. toukokuuta, 2020. Mesta.net. Viitattu 01.11.2021.
- ↑ “Harvalla elämä on mennyt niin hyvin, etteikö mitään kostoajatuksia heräisi” – Naisen kosto on sivaltavan hauska podcast yle.fi. Viitattu 11.4.2021.
- ↑ Reija Saarinen: Pirjo Heikkilä ideoi uuden podcastinsa koronaeristyksessä: 'Olin jynssännyt jo lampun ja laatikot' Voice.fi. 2.7.2020. Viitattu 11.4.2021.
- ↑ Vuoden parhaat äänikirjat on valittu – Pirjo Heikkilä napsi eniten palkintoja 18. toukokuuta 2020. Mesta.net. Viitattu 01.11.2021.
- ↑ Flopiksi haukuttua SNL:ää kirjoittanut Pirjo Heikkilä kertoo raastavista paineista – "vanhenin pari vuotta" Helsingin Uutiset. 20.6.2016. Viitattu 11.12.2022.
- ↑ Venla-ehdokkaat julkistettiin - IL-TV:n Sensuroimaton Päivärinta ehdokkaana parhaaksi keskusteluohjelmaksi www.iltalehti.fi. Viitattu 11.12.2022.
- ↑ Pirjo Heikkilältä yllättävä paljastus – tästä syystä lähti mukaan Suurmestari-ohjelmaan mtvuutiset.fi. 18.3.2023. Viitattu 25.3.2023.
- ↑ Pirjo Heikkilä meni kihloihin: ”Olin häkeltynyt, kosinta oli kaunis tilanne” iltalehti.fi. Viitattu 27.2.2018.
Aiheesta muualla
muokkaa- Pirjo Heikkilä Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Pirjo Heikkilä lukee vanhoja kirjoja -podcast radioplay.fi. Arkistoitu 29.3.2022. Viitattu 11.4.2021.