Punavuori
Punavuori (ruots. Rödbergen, stadin slangiksi Rööperi) on Helsingin 5. kaupunginosa ja osa Ullanlinnan peruspiiriä sekä Eteläistä suurpiiriä. Helsinginniemen lounaisosassa sijaitsevassa Punavuoressa on yli 9 200 asukasta (31.12.2020) ja 6 100 työpaikkaa (31.12.2015). Punavuoren asukastiheys on yli 20 000 asukasta neliökilometrillä, joten se on Helsingin tiheimmin asuttu kaupunginosa.[2]
| Punavuori | |
|---|---|
| Rödbergen | |
 Kaupungin kartta, jossa Punavuori korostettuna. Helsingin osa-alueet | |
| Kaupunki | Helsinki |
| Suurpiiri | Eteläinen suurpiiri |
| Kaupunginosa nro | 05 |
| Pinta-ala | 0,45[1] km² |
| Väkiluku | 9 217[1] (31.12.2020) |
| Väestötiheys | 20 482 as./km² |
| Osa-alueet | - |
| Postinumero(t) | 00120, 00150 |
| Lähialueet | Kaartinkaupunki, Kamppi, Eira, Ullanlinna, Hernesaari |
Historia
muokkaa
Nykyisten Sepän- ja Punavuorenkatujen välillä olleita rantakallioita nimitettiin 1600-luvun asiakirjoissa nimellä Rödberget niiden punertavan värin vuoksi. Vuoden 1866 karttaliitteessä alue esiintyi suomenkielisellä nimellä Punavuoret. Vuoden 1870 kartassa alueen nimenä on Rödbergs-Trakten. Kuitenkin vasta vuonna 1959 Helsingin viidennen kaupunginosan nimeksi vahvistettiin virallisesti Punavuori–Rödbergen.[3]
Alueen itäosa on vanhaa kerrostaloaluetta, länsiosa eli "Rööperi" oli 1800-luvun lopulla työväen asuttamaa omaleimaista puutaloaluetta, mutta nykyisin puutalojen tilalle on rakennettu kerrostaloja.lähde?
Nykyisen Punavuoren pohjoisosa sisältyi jo Johan Albrecht Ehrenströmin vuonna 1812 laatimaan asemakaavaan ja muodosti tuolloisen Uudenmaan esikaupungin yhdessä nykyisen Kampin eteläosien ja Kaartinkaupungin kanssa. Suurin osa Punavuoresta liitettiin kuitenkin asemakaavaan vasta vuonna 1875, joskin asutus oli jo sitä ennen levinnyt alueelle ilman vahvistettua asemakaavaa.[3]
1700- ja 1800-luvuilla Punavuoren asukkaita olivat meren läheisyyden vuoksi erityisesti puisissa mökeissä asuvat merimiehet ja kalastajat. Punavuori oli siis köyhän työväestön asuinalue. Alue muuttui 1870-luvulla, kun Katajanokka tyhjennettiin hökkeleistä, ja sen entiset asukkaat suuntasivat erityisesti Punavuoreen ja Kamppiin. Joukossa oli paljon rikollisia ja salakuljettajia, ja siksi Punavuori sai varsin huonon maineen, joka säilyi aina 1970-luvulle saakka.[4]
Toisen maailmansodan jälkeen suomalainen aikakauslehdistö, erityisesti Apu-lehti, kirjoitti paljon Helsingin vaarallisuudesta. Huomion kohteina olivat varsinkin Punavuori, Kallion ja Sörnäisten seutu sekä Rautatieaseman seutu. Rööperin pahamaineisuutta symboloi usealla vuosikymmenellä Pursimiehen- ja Albertinkadun kulmassa sijaitseva yömaja ”Nubis” eli Helsingin vieraskoti, joka vuoteen 1996 asti otti juopuneita vastaan ympärivuorokautisesti, mutta toimii nykyään asumispalveluyksikkönä asunnottomille Helsinkiläisille aikuisille. Lehtijutuissa korostuivat alueen levottomuus, ränsistyneisuus ja huono maine. Satama merimiehineen ja säännöstelytalous vaikuttivat olennaisesti alamaailman toimintamuotoihin, joihin kuului varastetun ja salakuljetun tavaran, laittoman viinan sekä huumeiden kauppa.[5]
Punavuoren asukasluku oli 1960-luvulla lähes 15 000, mutta kuten muuallakin kantakaupungissa, asukasmäärä on laskenut asumisväljyyden kasvaessa. Huonomaineisena pidetty alue on myöhemmin keskiluokkaistunut.
Telakkatoiminnan siirtyminen uusiin ja tarkoituksenmukaisempiin tiloihin Hernesaareen on mahdollistanut asemakaavan laatimisen Telakkarantaan, johon tulee asuntoja noin 400 asukkaalle. Vuonna 2020 Telakkarantaan avattiin Euroopan kemikaaliviraston pääkonttori. Aluetta alettiin rakentaa vuonna 2017 ja alue valmistunee vuonna 2026.[6][7]
Väkiluvun ja työpaikkamäärien kehitys 1990–2015
muokkaa| Vuosi | Väkiluku[8] | Työpaikat[8] |
| 1990 | 7 858 | 6 464 |
| 1995 | 8 127 | 4 536 |
| 2000 | 8 041 | 5 895 |
| 2005 | 8 414 | 6 303 |
| 2010 | 8 440 | 6 688 |
| 2015 | 9 057 | 6 176 |
Nähtävyydet
muokkaaKirkot
muokkaa
Tehtaankadulla sijaitsee funktionalistinen Lars Sonckin suunnittelema Mikael Agricolan kirkko, joka rakennettiin vuosina 1933–1935. Lars Sonckin suunnittelema on myös Punavuorenkadun ja Fredrikinkadun kulmaan vuonna 1929 noussut Metodistikirkko.[9]
Sinebrychoffin alue
muokkaaSinebrychoffin eli Koffin tehtaat sijaitsivat luoteiskulmassa Hietalahden torin laidalla. Tehdas siirtyi 1990-luvulla Keravalle, ja entiselle laajalle tehdastontille on rakennettu uusia asuintaloja. Alueen historiasta muistuttavat yhä muutamat muuhun käyttöön siirretyt tehdasrakennukset ja tehtaan entisessä pääkonttorirakennuksessa sijaitseva Sinebrychoffin taidemuseo sekä läheisten Sinebrychoffinkadun, Sinebrychoffin puiston ja Mallaskadun nimet. Mallaskatu alittaa tunnelissa Sinebrychoffin puiston.[10]
Tehdasrakennuksia
muokkaaSinebrychoffin tehtaan lisäksi Punavuoren länsilaidalla toimivat aikoinaan myös Suomen Kaapelitehdas Oy:n sekä Fazerin tehdas. Kummallakin oli kokonaisen korttelin käsittävä teollisuusrakennus. Nykyisin molemmat ovat kuitenkin siirtyneet muualle, ja vanhoissa tehdasrakennuksissa, Merikorttelissa ja Mestaritalossa, toimii pienyrityksiä.
Kaupunginosan rajat
muokkaaKaupunginosan raja noudattaa seuraavaa reittiä:
- Tehtaankadun eteläreuna → Munkkisaarenkadun eteläreuna → Hietalahdenlaiturin länsireuna → kiertää Hietalahdenaltaan vanhaan rautatiesiltaan asti → Palaa Köydenpunojankadun risteyksen kohdalta Hietalahdenrannan kaakkoisreunaa → Bulevardin lounaisreuna → Sinebrychoffinkadun koillisreuna → Uudenmaankadun lounaisreuna → Yrjönkadun lounaisreuna → Ratakadun kaakkoisreuna → Laivurinrinteen kaakkoisreuna → Laivurinkadun itäreuna → Tehtaankadun eteläreuna.
Kaupunginosan rajan tarkan sijainnin voi katsoa esimerkiksi Helsingin kiinteistökartasta.[11]
Liikenneyhteydet
muokkaaPunavuoren läpi kulkevat Eiran ja Munkkivuoren/Myyrmäen väliset runkolinjat 20 ja 30 sekä linja 22 Lauttasaareen. Raitiovaunulinjoista liikennöivät keskustaan 1 ja 3 Laivurinkatua ja Fredrikinkatua pitkin. Lisäksi Telakkakadulle avattiin vuonna 2021 uusi raitiotieosuus, jota käyttää linja 6 Hernesaaren ja Arabianrannan välillä.[12]
Populaarikulttuurissa
muokkaa- Aleksi Mäkelän elokuva Rööperi sijoittuu Punavuoreen.[13] Elokuva perustuu Harri Nykäsen ja Tom Sjöbergin kirjaan Rööperi: Rikoksen vuodet 1955–2005.[14]
- Popyhtye Jormas nauhoitti Pepe Willbergin johdolla laulun Rööperiin, joka on Juha Vainion sanoittama suomenkielinen versio The Beatlesin laulusta Penny Lane. Myöhemmin laulun on esittänyt moni muukin suomalainen artisti.[15]
Kuvia
muokkaa
Viiskulma on tunnettu viiden kadun risteys Punavuoren ja Ullanlinnan rajalla. Kuvassa kolme kulmista; kaikki Punavuoren puolella.
Euroopan kemikaaliviraston pääkonttori Telakkarannassa
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Helsinngin tilastollinen vuosikirja 2020 31.12.2020. Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 7.4.2021.
- ↑ Punavuori myhelsinki.fi. Viitattu 11.4.2020.
- ↑ a b Punavuori (Vanhentunut linkki) Kaupunginsuunnitteluvirasto, Helsingin kaupunki. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 26.2.2012.
- ↑ Jäntti, Jarna: Helsingin Korttelieläimet: Kantakaupungin Kuvitettua Historiaa, s. 106. Espoo: Myllylahti, 2017. ISBN 978-952-202-846-4.
- ↑ Schulman, Harry; Pulma, Panu; Aalto, Seppo: Helsingin historia vuodesta 1945, s. 207–209. Helsingin kaupunki, 2000. ISBN 951-37-3057-3.
- ↑ Helsingin Telakkaranta skanska.fi. Viitattu 11.4.2020.
- ↑ Euroopan kemikaalivirasto muuttaa Telakkarantaan hel.fi. 2.1.2020. Viitattu 11.4.2020.
- ↑ a b aluesarjat.fi (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.12.2015
- ↑ Helsingin metodistiseurakunta: Seurakuntamme Arkistoitu 15.1.2017. Viitattu 18.4.2019.
- ↑ Stadissa.fi: Koffin puisto stadissa.fi. Viitattu 18.4.2019.
- ↑ Helsingin kiinteistökartta, Punavuori Helsingin kaupunki. Viitattu 12.11.2017.
- ↑ Raitiolinja 6 jatkuu Eiranrantaan, linja 6T lakkaa ja linja 7 poikkeusreitille 6.4. Länsiterminaalille korvaavalla bussilla 7X 6.4. – 2.5. 16.3.2021. Helsingin seudun liikenne. Arkistoitu 30.6.2022. Viitattu 25.8.2021.
- ↑ Rööperi Solarfilms. Viitattu 18.4.2019.
- ↑ Nykänen, Harri & Sjöberg, Tom: Rööperi: Rikoksen vuodet 1955–2005. Helsinki: Johnny Kniga, 2005. ISBN 951-0-29300-8.
- ↑ Suomen äänitearkisto ry: Hakutulokset: ”Rööperiin” Arkistoitu 5.6.2012. Viitattu 18.4.2019.
Kirjallisuutta
muokkaa- Kaija Ollila – Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun. Helsingin vanhoja kortteleita (Helsingin Sanomat, 1975) ISBN 951-9133-58-5
- Tuomas Vimma: Helsinki 12 (Otava, 2004) ISBN 951-1-19642-1
- Nykänen, Harri & Sjöberg, Tom (toim.): Rööperi: Rikoksen vuodet 1955–2005. Helsinki: Johnny Kniga, 2005. ISBN 951-0-29300-8.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Punavuori Wikimedia Commonsissa
- Punavuoriseura
- Punavuoren korttelit valokuvina (Arkistoitu – Internet Archive)
- Valokuvia Punavuoresta (dominik.net)
- Eeva ja Simo Ristan valokuvia Punavuoresta vuosilta 1969–1987 Stadin taivaan alla -arkistossa
- Virtuaalinen Iso-Roba (Arkistoitu – Internet Archive)
- Punavuori satelliittikuvassa Google Maps -palvelussa