Putto

kuvataiteen aihe

Putto (ital. pieni poika[1]) on kuvataiteessa siivekäs tai siivetön, pulska alaston poikalapsi. Muita nimityksiä ovat amoriini ja erootti.[2] Putto symboloi joko jumalallista tai maallista rakkautta. Putot ovat tyypillisiä renessanssin, manierismin, barokin ja rokokoon taiteelle. [3]

Léon Bazile Perrault, Nukkuva putto, 1882.

Puttojen esikuvana olivat antiikin Kreikan ja Rooman taiteessa esiintyneet rakkauden henkilöitymät, Eros-hahmot. Italian 1400-luvun taiteessa Neitsyt Mariaa ja kristuslasta esittävissä maalauksissa putot kuvasivat kerubeja. Kun antiikin mytologian aiheet tulivat renessanssin myötä suosituiksi, saivat putot myös Cupidon roolin.[4]

Lähteet

muokkaa
  1. Annukka Aikio ja Rauni Vornanen: Uusi sivistyssanakirja, s. 509. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.
  2. Putto Taidehistorian sanasto. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 18.2.2012.
  3. putti Art History Glossary. About.com. Arkistoitu 2.4.2013. Viitattu 18.2.2012. (englanniksi)
  4. putto Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.2.2012. (englanniksi)