Saksan jalkapallomaajoukkue

Vaikka Saksan maajoukkue pelasikin ensimmäisen virallisen ottelunsa 5. huhtikuuta 1908 Baselissa Sveitsiä vastaan, oli epävirallisia otteluita järjestetty jo 1898 Pariisissa. Saksa voitti paikallisen joukkueen 12. joulukuuta 7–0 ja seuraavana päivänä toisen joukkueen 2–1. Vuotta myöhemmin 1899 eri saksalaiskokoonpanot pelasivat kahden vuoden aikana vastaavia englantilaisjoukkueita vastaan viisi ottelua. Näistä nykyään esimaaotteluina tunnetuista kohtaamisista ensimmäinen pelattiin Berliinissä 23. marraskuuta 1899 ja päättyi Englannin 2–13 vierasvoittoon. Myös muut käydyistä otteluista päättyivät englantilaisten selviin voittoihin.

Saksan jalkapalloliitto perustettiin vuonna 1900 Leipzigissa 86 seurajoukkueen edustajien välisessä kokouksessa. Ensimmäisinä vuosina virallisia maaotteluita ei kuitenkaan järjestetty, johtuen suurelta osin saksalaisen jalkapallon tuolloisesta voimakkaasta alueellisesta jakautumisesta. Maaottelutoiminta aktivoitui vasta mainitussa ottelussa Sveitsiä vastaan vuonna 1908, ja Sveitsistä muodostuikin saksalaiselle maaottelutoiminnalle perinteinen avausvastustaja - myös molempien maailmansotien ja toisaalta yhdistymisen jälkeiset ensimmäiset ottelut pelattiin juuri Sveitsiä vastaan.

Maajoukkueen ensimmäinen varsinainen arvoturnaus olivat Tukholman vuoden 1912 kesäolympialaiset, joissa joukkue saavutti yhä edelleen suurinumeroisimman voittonsa 16–0 Venäjää vastaan. Ottelussa Saksan Gottfried Fuchs teki kaikkiaan kymmenen maalia, joka sekin on edelleen voimassa oleva Saksan ennätys. Joukkue kantoi jo tuolloin Preussin mustavalkoisia värejä, myöskään ne eivät ole poliittisista muutoksista huolimatta kadonneet.

Vuoteen 1923 joukkue pelasi ilman valmentajaa (alkuaikojen epävirallisia joukkueita kasasi Walter Bensemann ja myöhemmin valintakomiteat), tuolloin valmentajan tehtävän otti ensimmäisenä vastaan mannheimilainen kansakoulunopettaja Otto Nerz, jonka johdolla Saksa otti osaa myös ensimmäisiin MM-kisoihinsa vuonna 1934 Italiassa ja sijoittui kolmanneksi. Kaksi vuotta myöhemmin Berliinin olympialaisissa joukkue putosi jo puolivälierissä hävittyään Norjalle 0–2. Tämä on edelleen Norjan ainoa voitto Saksasta.

Berliinin kisojen jälkeen uudeksi valmentajaksi nousi entinen maajoukkuepelaaja Sepp Herberger, joka lunastikin odotukset murskaamalla seuraavana vuonna ystävyysottelussa Tanskan lukemin 8–0, ja joukkue saikin ottelun pelipaikan mukaan lempinimekseen Breslauer-Elf. Breslaun joukkue pelasi vuoden aikana 11 ottelua, voittaen niistä kymmenen. Joukkuetta pidettiinkin yhtenä ennakkosuosikeista vuoden 1938 kisojen maailmanmestariksi, kun karsinnassa Saksa voitti Ruotsinkin 5–0. Keväällä 1938 ennen MM-kisoja marssivat Saksan sotajoukot Itävaltaan, ja uusi jalkapallomaajoukkue määrättiin muodostettavaksi valiten tasapuolisesti saksalaisia ja itävaltalaisia pelaajia. Ranskaan matkustikin epäyhtenäinen joukkue, joka putosi Sveitsiä vastaan jo ensimmäisellä kierroksella. Tämä oli ainoa kerta, ennen vuotta 2018, kun Saksan maajoukkue ei MM-kisoissa selviytynyt vähintään puolivälierään (tilanne 2018). Sotavuosina Saksa pelasi noin 30 maaottelua 1939–1942 Euroopan maita vastaan kunnes ne Stalingradin tappion myötä lopetettiin. Viimeisen kerran sodan aikana Saksan maajoukkue oli koolla 1943 jolloin se voitti harjoitusottelussa Hessenin 4–0. Saksan toiseksi suurin maaotteluvoitto tuli sekin sodan aikana 1. syyskuuta 1940 Leipzigissa Suomea vastaan 13–0. Saksa oli merkittävin ehdokas vuoden 1942 MM-kisojen isäntämaaksi, mutta sodan vuoksi niitä ei pelattu. Saksan jalkapalloliitto DFB oli alistettu 1933–1938 Saksan valtakunnan urheiluliiton osastoksi (DRL) ja 1938–1945 (NSRL).

Toisen maailmansodan jälkeen marraskuussa 1945 miehitysvyöhykkeisiin jaettu Saksa suljettiin kansainvälisestä jalkapallosta, eikä sen sallittu osallistua ensimmäisiin sodanjälkeisiin arvoturnauksiin. Saksan jalkapallokomitea (DFA) perustettiin 1948 ja jalkapalloliitto uudelleen 1950 ja syksyllä se hyväksyttiin uudelleen FIFAn jäseneksi. Nyt jalkapalloliitto edusti länsiliittoutuneiden miehitysvyöhykkeistä muodostettua Länsi-Saksaa aina Saksojen jälleenyhdistymiseen asti.

Paluu MM-kisoihin tapahtui Sveitsissä vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa maa hävisi alkulohkossa kansainvälistä jalkapalloa tuolloin hallinneelle Unkarille 8–3, ja tarvitsi uusintaottelun tasapisteisiin yltänyttä Turkkia vastaan päästäkseen jatkoon. Alkulohkon jälkeen maa selvitti kuitenkin tiensä loppuotteluun raivaten tieltään Jugoslavian ja Itävallan. Loppuottelussa vastaan asettui alkulohkossa ylivoimaiseksi vastukseksi osoittautunut Unkari, ja ottelu alkoikin odotetuissa merkeissä Unkarin siirtyessä kahdeksassa minuutissa 2–0 johtoon. Saksa onnistui kuitenkin kaventamaan välittömästi, ja vain yhdeksän minuuttia myöhemmin oli peli tasan. Siitä eteenpäin muodostui ottelu kiivastahtiseksi kamppailuksi, ja ratkaisu syntyi vasta 84. peliminuutilla Helmut Rahnin toisen osuman myötä. Maalin jälkeen keskittyi Unkari pelkästään hyökkäämään, ja onnistuikin maalinteossa melkein heti Saksan maalin jälkeen. Osuma kuitenkin hylättiin paitsiona ja Saksa voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Niin ottelusta itsestään kuin erityisesti sitä seuranneesta voitosta muodostui Saksassa suuri kansanjuhla, ja voitto koettiin yleisesti uuden aikakauden aluksi ja kansallistunnon palauttajaksi toisen maailmansodan kauheuksien jälkeen. Mestaruuskautensa aikana Saksan maaottelutilasto oli negatiivinen, mutta siitäkin huolimatta Saksa voitti Ruotsin kisoissa alkulohkonsa ja oli lopulta neljäs. Chilen kisoissa 1962 Saksa voitti alkulohkon, jossa oli isäntämaa Chile ja Italia, mutta putosi yllättäen puolivälierässä Jugoslavialle.

Vuonna 1964 Saksa voitti olympiajalkapallossa pronssimitalit. Kyseessä oli sillä kertaa DDR:n maajoukkue, joka kisoissa kuitenkin edusti Saksan yhteistä joukkuetta.

Seuraavaa arvokisamenestystä saatiin odottaa vuoden 1966 maailmanmestaruuskilpailuihin asti, jolloin Saksa selviytyi vaikeasta alkulohkosta tappioitta jatkoon, ja kaatoi jatkopeleissä Uruguayn ja Neuvostoliiton kohdaten isäntämaa Englannin loppuottelussa. Tasainen ottelu päätyi lopulta jatkoajalle, jolloin oli Saksan vuoro joutua kyseenalaisen maalitulkinnan uhriksi Englannin Geoff Hurstin toimitettua pallon maaliviivalle. Englanti voitti lopulta 4–2, Hurstin viimeisteltyä loppulukemat toisella kyseenalaisella maalilla jatkoajan viimeisellä minuutilla yleisön rynnätessä jo kentälle.

Vuoden 1970 maailmanmestaruuskilpailuissa Meksikossa joukkue sijoittui lopulta kolmanneksi hävittyään välierissä dramaattisesti Italialle ottelussa, joka muistetaan Saksassa nimellä Jahrhundertspiel - vuosisadan ottelu. Italia oli siirtynyt ottelussa johtoon jo ensimmäisten peliminuuttien aikana, ja johto kestikin aina lisäajalle saakka, jolloin Karl-Heinz Schellinger teki mittavan maajoukkueuransa ainoan maalin vieden ottelun jatkoajalle. Jatkoajasta, jonka Saksa pelasi käytännössä alivoimalla avainpelaajiin lukeutuneen Franz Beckenbauerin taistellessa loukkaantuneena, muodostui poikkeuksellisen runsasmaalinen. Molemmat joukkueet ehtivät jo vuorollaan johtaa ottelua, kunnes Italian Gianni Rivera viimeisteli viimein 112. minuutilla lopullisiksi jääneet 4-3 numerot.

Saksa sai pitkän odottelun jälkeen lopulta MM-kisat 1974, sillä 1942 sota oli esteenä ja 1966 kisat menivät Englannille, jonka liitto oli juuri täyttänyt 100 vuotta. Kuten Münchenin olympiakisoissa, niin nytkin myös DDR:n maajoukkue selviytyi lopputurnaukseen (Suomen lohkosta). Saksa oli hallitseva Euroopanmestari ja Brasilian ohella suurin mestariehdokas, johon kisojen aikana nousivat myös olympiavoittaja Puola sekä Hollanti. Saksa voitti kotimaailmanmestaruuden Münchenin olympiastadionilla Hollantia vastaan 2–1, pelissä jossa Saksan suurimman seurajoukkueen FC Bayern Münchenin pelaajia oli peräti kuusi eli maalivahti Sepp Maier, puolustaja Georg Schwarzenbeck, libero ja kapteeni Franz Beckenbauer, Paul Breitner, joka teki rangaistuspotkusta tasoitusmaalin, Uli Hoeneß sekä voittomaalin tehnyt Gerd Müller (Der Bomber, pommittaja), joka nousi MM-kisojen kaikkien aikojen kuninkaaksi 14 osumallaan, koska 15. maali hylättiin paitsiona väärin perustein. (Vuoden 2006 kisoissa Brasilian Ronaldo teki 15. maalinsa ja ohitti Müllerin). DDR:n maajoukkue voitti Saksan 1–0 historian ainoassa kohtaamisessa Hampurissa ja DDR oli lopulta kuudes.

Argentiinan MM-kisoissa 1978 Saksa oli kuudes, mutta Espanjassa 1982 sekä Meksikossa 1986 molemmissa hopealla. Saksa selviytyi Italian 1990 kisoissa kolmannen kerran peräkkäin loppuotteluun ja voitti Argentiinan 1–0 ottaen samalla kolmannen maailmanmestaruuden. Saman vuoden syksyllä Saksan jälleenyhdistymisen yhteydessä DDR:n maajoukkue ja jalkapalloliitto (DFV) lakkautettiin ja ne liitettiin Saksan jalkapalloliittoon.

Yhdysvaltojen 1994 ja Ranskan 1998 MM-kisoissa Saksa oli puolivälierissä, mutta Korea/Japanin 2002 kisoissa Saksa selviytyi loppuotteluun, jossa se hävisi historiallisessa pelissä Brasilialle 0–2. Vaikka maat olivat tuolloin MM-historian kaksi ylivoimaisesti menestyksekkäintä maata, niin vasta nyt ne kohtasivat ensi kertaa MM-lopputurnauksessa.

Toisissa kotikisoissaan 2006 Saksa lähti haastajan asemasta. Se kuitenkin pelasi aiemmista kisoista poikkeavasti, erittäin hyökkäävää peliä, mikä tuotti tulosta. Saksa voitti alkulohkonsa ja sen jälkeen se voitti pudotuspeleissä ensin Ruotsin ja sitten Argentiinan. Saksa hävisi välierässä mestari Italialle jatkoajalla 0–2, mutta voitti pronssiottelussa Portugalin 3–1. Saksan pronssiottelun hahmoja olivat keskikenttäpelaaja Bastian Schweinsteiger, joka teki 1–0- ja 3–0-maalit sekä laukoi 2–0-maalia edeltäneen laukauksen, jonka Portugalin Petit ohjasi omaan maaliin, sekä maalivahti Oliver Kahn, joka pelasi ottelussa viimeisen maaottelunsa.

Vuoden 2008 EM-kisoissa, Itävallassa ja Sveitsissä, Saksalla oli viimeistä kertaa mukana niin kutsuttu "kultainen sukupolvi", sillä kokeneista pelaajista Michael Ballack, Christoph Metzelder, Oliver Neuville ja Jens Lehmann pelasivat tuolloin viimeisen arvoturnauksensa. Saksa avasi kisat 2–0-voitolla Puolasta mutta hävisi sitten Kroatialle 2–1. Jatkopaikka varmistui, kun Saksa voitti Itävallan Michael Ballackin vapaapotkumaalilla 1–0. Saksa voitti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Portugalin 3–2 ja välierässä Turkin tasaisen ja intensiivisen ottelun jälkeen 3–2. EM-finaalissa Saksa hävisi Espanjalle 1–0 Fernando Torresin tehtyä ottelun ainoan maalin.

Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2010

Etelä-Afrikan MM-kisoissa 2010 Saksalla oli uudistunut joukkue. Uusia pelaajia MM-joukkueessa olivat muun muassa Manuel Neuer, Jerome Boateng, Thomas Müller, Mesut Özil, Sami Khedira, Stefan Kießling, Toni Kroos, Marko Marin ja Cacau. Saksa voitti alkulohkonsa ensimmäisessä ottelussa Australian 4–0, minkä jälkeen se hävisi Serbialle Lukas Podolskin epäonnistuttua rangaistuspotkussa ja voitti Ghanan. Saksa voitti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Englannin 4–1 ja pudotti puolivälierissä Argentiinan 4–0. Näin Saksa eteni jälleen välierään, jossa tuleva mestari Espanja voitti sen maalein 1–0 Carles Puyolin puskumaalilla. Pronssiottelussa Saksa voitti Uruguayn 3–2 ja saavutti MM-pronssia. Pronssiottelu oli Saksan 99. lopputurnausottelu.

Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2014

Vuoden 2014 maailmanmestaruuskilpailujen karsinnoissa Saksa sijoittui ensimmäiseksi omassa karsintalohkossaan. Lopputurnauksessa Saksa sijoitettiin G-lohkoon, jossa se pelasi yhdessä Portugalin, Ghanan ja Yhdysvaltojen kanssa. Ensimmäinen ottelu Portugalia vastaan kutsuttiin nimityksellä "kaikkien aikojen lahjakkuudet vastaan joukkueen lahjakkuus (Cristiano Ronaldo)". Ottelu päättyi Saksan 4–0 voittoon, jossa Thomas Müller teki hattutempun.^[2][3] Seuraavassa ottelussa Ghanaa vastaan Saksa johti ottelua Mario Götzen tehdessä ottelun johtomaalin toisella puoliajalla, mutta sen jälkeen Ghana teki kaksi maalia ja siirtyi johtoon. Miroslav Klose sai kuitenkin tasoitettua ottelun 71. peliminuutilla ja näin ollen peli päättyi 2–2 tasapeliin. Seuraavan ottelu Yhdysvaltoja vastaan päättyi Saksan 0–1 voittoon, jolloin neljännesvälierissä vastaan asettui Algeria.

Neljännesvälierissä Algeriaa vastaan pelatussa ottelussa, ottelu pysyi maalittomana ja tämän jälkeen pelattiin jatkoaika. 92. peliminuutilla, Andre Schürrle teki maalin Thomas Müllerin syötöstä, ja tämän jälkeen Mesut Özil teki toisen maalin 120. peliminuutilla. Vielä tämän jälkeen Algeria onnistui tekemään yhden maalin, mutta se ei kuitenkaan riittänyt. Ottelu päättyi Saksan 2–1 voittoon joka tarkoitti, että Saksa eteni puolivälieriin. Puolivälierissä vastaan asettui Ranska.

Puolivälieräottelussa Ranskaa vastaan, Mats Hummels teki 13. peliminuutilla ottelun ainoan maalin. Saksa voitti Ranskan 1–0 ja eteni näin ollen eteni välieriin.^[4]

Välierissä voitto (7–1) Brasiliaa vastaan oli merkittävä saavutus. Saksasta tuli ensimmäinen joukkue historiassa, joka teki viisi maalia 18 minuutissa ensimmäisellä puoliajalla. Saksa teki neljä maalia 400 sekunnissa ja he johtivat ottelua ensimmäisen puoliajan jälkeen 5–0 Thomas Müllerin, Miroslav Klosen, Sami Khediran ja Toni Kroosin kahdella maalilla. Klosen maali 23. peliminuutilla, hänen 16. maailmanmestaruusmaali, antoi hänelle yksinoikeutetusti haltuunsa ennätyksen eniten maaleja maailmanmestaruuskilpailuissa tehneestä pelaajasta, jota häntä ennen hallussaan piti Brasilian Ronaldo.

Toisella puoliajalla, Andre Schürrle teki kaksi maalia lisää ja näin Saksa johti ottelua jo 7–0, joka oli suurin johto Brasiliaa vastaan yhdessä pelissä. Brasilian ainoan maalin viimeisteli Oscar 90. peliminuutilla. Ottelu oli Brasilialle suurin tappio maailmanmestaruuskilpailuiden historiassa.^[5] Saksa teki ottelussa monta ennätystä voitollaan, mukaan lukien Klosen rikkoman ennätyksen, ensimmäinen joukkue joka on ollut mukana neljä vuotta peräkkäin välierissä, ensimmäinen joukkue joka teki seitsemän maalia maailmanmestaruuskilpailuiden pudotuspeleissä, ensimmäinen joukkue, joka teki viisi nopeinta peräkkäistä maalia maailmanmestaruuskilpailujen historiassa ja ensimmäinen joukkue, joka teki viisi maalia ensimmäisellä puoliajalla välierissä. Myös Saksan seitsemän maalia tekivät uuden ennätyksen Saksan tehdessä kaikkissa maailmanmestaruuskilpailuissa 223 maalia, jota ennen Brasilia oli tehnyt eniten maaleja 221 maalillaan.^[6]

Finaali järjestettiin Maracanalla Rio de Janeirossa 13. heinäkuuta, jota mainostettiin maailman parhalla pelaajalla (Lionel Messi) vastaan maailman paras joukkue (Saksa).^[7][8] Mario Götzen 113. peliminuutilla tekemä maali oli ottelun ainoa ja näin ollen Saksa voitti finaalissa Argentiinan. Saksasta tuli ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka voitti maailmanmestaruuskilpailut Amerikassa.^[9] Joukkueen päävalmentajana toimi Joachim Löw.^[10]

Saksa jäi vuoden 2018 maailmanmestaruuskilpailuissa Venäjällä alkulohkonsa viimeiseksi saaden yhteensä vain kolme pistettä ja ei näin ensimmäistä kertaa MM-kilpailuissa päässyt pudotuspeleihin. Saksa hävisi ensimmäisen ottelunsa Meksikolle 0–1, voitti toisessa ottelussa Ruotsin 2–1 ja hävisi kolmannen, ratkaisevan ottelunsa Etelä-Korealle 0–2.^[11]

Saksa jäi vuoden 2022 maailmanmestaruuskilpailuissa Qatarissa jälleen alkulohkoonsa tultuaan siinä kolmanneksi ja saatuaan 4 pistettä. Saksa hävisi Japanille 1–2, pelasi Espanjan kanssa tasan 1–1 ja voitti kolmannessa pelissä Costa Rican 4–2.^[12]

Euroopan mestaruuskisoihin Saksa ei osallistunut vuonna 1960 eikä vuonna 1964, mutta karsiutui yllättäen vuoden 1968 kisoista, kun varamiehinen joukkue jäi Albaniaa vastaan 0-0 tasapeliin. Seuraavissa kolmissa kisoissa Saksa oli loppuottelussa. Belgiassa 1972 mestaruus, Jugoslaviassa 1976 tappio rangaistuspotkuilla ja Italiassa 1980 mestaruus.

Ranskan kisoissa 1984 Saksa oli viides ja kotikisoissaan 1988 kolmas (tappio välierässä mestari Hollannille). Yhdistymisensä jälkeen Saksa otti EM-hopeaa Ruotsin 1992 kisoissa ja voitti taas mestaruuden Englannin 1996 kisoissa. Hollanti/Belgia 2000 kisoissa sekä Portugalin 2004 EM-kisoissa Saksa jäi alkulohkoihin. 2008 EM-kisoissa Saksa otti taas hopeaa.

Vuoden 2012 EM-kisoihin Saksa lähti kisojen yhtenä suurimmista suosikeista, vaikka joukkueen keski-ikä oli turnauksen joukkueista nuorin.^[13] Kisojen avausottelussaan Saksa kaatoi jännittävien vaiheiden jälkeen Portugalin 1–0, Mario Gómezin puskettua ottelun ainoan maalin 72 minuutin pelin jälkeen.^[14] Lohkon toisessa ottelussaan Saksa kukisti kisoissa pahasti alisuorittaneen Hollannin 2–1, Gomezin vastatessa jälleen Saksan maaleista.^[15] Saksa jatkoi voittojen tiellä myös lohkon päätösottelussaan, kun se voitti Lukas Podolskin ja Lars Benderin maaleilla Tanskan 2–1.^[16] Puolivälierissä Saksa kohtasi A-lohkossa toiseksi sijoittuneen Kreikan, joka jäi Saksan jyrän alle 4–2-luvuin.^[17] Maalinteossa Saksalta onnistuivat joukkueen kapteeni Philipp Lahm, Sami Khedira, Miroslav Klose ja Marco Reus. Täten Saksa eteni neljänsissä arvokisoissa peräkkäin välieriin, jossa se kohtasi Italian. Loppuottelupaikka jäi haaveeksi, kun tiukasti puolustanut Italia eteni Mario Balotellin kahden maalin myötä jatkoon. Saksan ainoasta maalista vastasi Mesut Özil, joka onnistui lisäajalla rangaistuspotkussa.^[18]

Vuoden 2016 EM-kilpailuissa Saksa voitti alkulohkonsa voitettuaan Ukrainan 2–0 ja Pohjois-Irlannin 1–0 sekä pelattuaan Puolan kanssa maalittoman tasapelin. Neljännesvälierissä Saksa voitti Slovakian 3–0 ja puolivälierissä Italian rangaistuspotkukilpailussa yhdeksän laukojaparin jälkeen. Välierissä Saksa hävisi Ranskalle 0–2.^[19]

Vuonna 2021 pelatuissa EM-kilpailuissa Saksa selviytyi alkulohkostaan, jonka se pelasi kotikentällään Münchenissä, kakkosena jatkoon hävittyään Ranskalle 0–1, voitettuaan Portugalin 4–2 ja pelattuaan Unkarin kanssa tasan 2–2. Lontoossa pelatussa neljännesvälierässä Saksa hävisi Englannille 0–2 ja putosi jatkosta. Tähän turnaukseen päättyi Joachim Löwin pitkä aika maajoukkueen päävalmentajana.^[20]

     Mestari       Hopeaa       Pronssia       Neljäs sija  

Maailmanmestaruuskilpailut										Maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi	Kierros	Sija	O	V	T*	H	TM	PM		O	V	T	H	TM	PM
1930	Ei osallistunut
1934	Pronssia	3.	4	3	0	1	11	8		1	1	0	0	9	1
1938	1. kierros	10.	2	0	1	1	3	5		3	3	0	0	11	1
1950	Osallistuminen kiellettiin
1954	Mestari	1.	6	5	0	1	25	14		4	3	1	0	12	3
1958	Neljäs sija	4.	6	2	2	2	12	14		Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
1962	Puolivälierät	7.	4	2	1	1	4	2		4	4	0	0	11	5
1966	Hopeaa	2.	6	4	1	1	15	6		4	3	1	0	14	2
1970	Pronssia	3.	6	5	0	1	17	10		6	5	1	0	20	3
1974	Mestari	1.	7	6	0	1	13	4		Valittu isäntämaaksi
1978	2. lohkovaihe	6.	6	1	4	1	10	5		Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
1982	Hopeaa	2.	7	3	2	2	12	10		8	8	0	0	33	3
1986	Hopeaa	2.	7	3	2	2	8	7		8	5	2	1	22	9
1990	Mestari	1.	7	5	2	0	15	5		6	3	3	0	13	3
1994	Puolivälierät	5.	5	3	1	1	9	7		Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
1998	Puolivälierät	7.	5	3	1	1	8	6		10	6	4	0	23	9
| 2002	Hopeaa	2.	7	5	1	1	14	3		10	6	3	1	19	12
2006	Pronssia	3.	7	5	1	1	14	6		Valittu isäntämaaksi
2010	Pronssia	3.	7	5	0	2	16	5		10	8	2	0	26	5
2014	Mestari	1.	7	6	1	0	18	4		10	9	1	0	36	10
2018	Lohkovaihe	25.	3	1	0	2	2	4		10	10	0	0	43	4
2022	Lohkovaihe	17.	3	1	1	1	6	5		10	9	0	1	36	4
2026	Ratkeaa myöhemmin
Yhteensä	20/21		112	68	21	23	232	130		104	83	18	3	228	74

*Tasapelit ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla.

**Punainen reunus tarkoittaa joukkueen olleen isäntämaana kyseisessä turnauksessa.

Euroopan-mestaruuskilpailut										Euroopan-mestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi	Kierros	Sija	O	V	T	H	TM	PM		O	V	T	H	TM	PM
1960	Ei osallistunut
1964
1968	Ei selviytynyt karsinnoista									4	2	1	1	9	2
1972	Mestari	1.	2	2	0	0	5	1		8	5	3	0	13	3
1976	Hopeaa	2.	2	1	1	0	6	4		8	4	4	0	17	5
1980	Mestari	1.	4	3	1	0	6	3		6	4	2	0	17	1
1984	Lohkovaihe	5.	3	1	1	1	2	2		8	5	1	2	15	5
1988	Välierät	3.	4	2	1	1	6	3		Valittu isäntämaaksi
1992	Hopeaa	2.	5	2	1	2	7	8		6	5	0	1	13	4
1996	Kultaa	1.	6	4	2	0	10	3		10	8	1	1	27	10
2000	Lohkovaihe	14.	3	0	1	2	1	5		8	6	1	1	20	4
2004	Lohkovaihe	12.	3	0	2	1	2	3		8	5	3	0	13	4
2008	Hopeaa	2.	6	4	0	2	10	7		12	8	3	1	35	7
2012	Välierät	3.	5	4	0	1	10	6		10	10	0	0	34	7
2016	Välierät	3.	6	4	1	1	13	8		10	7	1	2	24	9
2020	Neljännesvälierät		4	1	1	2	6	7		8	7	0	1	30	7
2024	Ratkeaa myöhemmin
Yhteensä	13/16		53	28	12	13	84	60		106	76	20	10	267	68

Maanosaliittojen cup
Vuosi	Kierros	Sija	O	V	T	H	TM	PM
1992	Ei selviytynyt karsinnoista
1995
1997	Ei osallistunut
1999	Lohkovaihe	5.	3	1	0	2	2	6
2001	Ei selviytynyt karsinnoista
2003	Ei osallistunut
2005	Pronssia	3.	5	3	1	1	15	11
2009	Ei selviytynyt karsinnoista
2013
2017	Mestari	1.	5	4	1	0	12	5
Yhteensä	3/10		13	8	2	3	29	22

Maailmanmestaruuskilpailut

• Kultaa (4): 1954, 1974, 1990, 2014
• Hopeaa (4): 1966, 1982, 1986, 2002
• Pronssia (4): 1934, 1970, 2006, 2010

Euroopan-mestaruuskilpailut

• Kultaa (3): 1972, 1980, 1996
• Hopeaa (3): 1976, 1992, 2008

Maanosaliittojen cup

• Kultaa: 2017
• Pronssia: 2005

Kesäolympialaiset

• Hopeaa: 2016
• Pronssia: 1988

U.S. Cup

• Mestari: 1993

Kilpailu				Yhteensä
Maailmanmestaruuskilpailut	4	4	4	12
Euroopan-mestaruuskilpailut	3	3	–	6
Maanosaliittojen cup	1	0	1	2
Kesäolympialaiset	0	1	1	2
Yhteensä	8	8	6	22

Päivitetty 7. toukokuuta 2024.^[21]

Tehtävä	Nimi
Päävalmentaja	Julian Nagelsmann
Apuvalmentaja	Sandro Wagner Benjamin Glück Mads Buttgereit
Maalivahtivalmentaja	Andreas Kronenberg Michael Fuchs
Fysiikkavalmentaja	Nicklas Dietrich Krunoslav Banovčić
Urheilujohtaja	Rudi Völler

Saksan joukkue Saksassa pelattavassa EM-turnauksessa 14. kesäkuuta – 14. heinäkuuta 2024.^[22]

Ottelut ja maalit päivitetty 7. kesäkuuta 2024 Kreikkaa vastaan pelatun A-maaottelun jälkeen.

#	Pel.	Pelaaja	Syntymäaika (ikä)	Ottelut	Maalit	Joukkue
1	1M	Neuer, ManuelManuel Neuer	1986-03-27 27. maaliskuuta 1986 (ikä 38)	119	0	Bayern München
12	1M	Baumann, OliverOliver Baumann	1990-06-02 2. kesäkuuta 1990 (ikä 34)	0	0	TSG Hoffenheim
22	1M	ter Stegen, MarcandreMarc-André ter Stegen	1992-04-30 30. huhtikuuta 1992 (ikä 32)	40	0	FC Barcelona
2	2P	Rydiger, AntonioAntonio Rüdiger	1993-03-03 3. maaliskuuta 1993 (ikä 31)	69	3	Real Madrid
3	2P	Raum, DavidDavid Raum	1998-04-22 22. huhtikuuta 1998 (ikä 26)	21	0	RB Leipzig
4	2P	Tah, JonathanJonathan Tah	1996-02-11 11. helmikuuta 1996 (ikä 28)	25	0	Bayer Leverkusen
6	2P	Kimmich, JoshuaJoshua Kimmich	1995-02-08 8. helmikuuta 1995 (ikä 29)	86	6	Bayern München
15	2P	Schlotterbeck, NicoNico Schlotterbeck	1999-12-01 1. joulukuuta 1999 (ikä 24)	12	0	Borussia Dortmund
16	2P	Anton, WaldemarWaldemar Anton	1996-07-20 20. heinäkuuta 1996 (ikä 27)	2	0	VfB Stuttgart
18	2P	Mittelstädt, MaximilianMaximilian Mittelstädt	1997-03-18 18. maaliskuuta 1997 (ikä 27)	4	1	VfB Stuttgart
20	2P	Henrichs, BenjaminBenjamin Henrichs	1997-02-23 23. helmikuuta 1997 (ikä 27)	15	0	RB Leipzig
24	2P	Koch, RobinRobin Koch	1996-07-17 17. heinäkuuta 1996 (ikä 27)	9	0	Eintracht Frankfurt
25	2P	Can, EmreEmre Can	1994-01-12 12. tammikuuta 1994 (ikä 30)	43	1	Borussia Dortmund
5	3KK	Gross, PascalPascal Groß	1991-06-15 15. kesäkuuta 1991 (ikä 33)	7	1	Brighton & Hove Albion
8	3KK	Kroos, ToniToni Kroos	1990-01-04 4. tammikuuta 1990 (ikä 34)	109	17	Real Madrid
10	3KK	Musiala, JamalJamal Musiala	2003-02-26 26. helmikuuta 2003 (ikä 21)	29	2	Bayern München
11	3KK	Fyhrich, ChrisChris Führich	1998-01-09 9. tammikuuta 1998 (ikä 26)	4	0	VfB Stuttgart
17	3KK	Wirtz, FlorianFlorian Wirtz	2003-05-03 3. toukokuuta 2003 (ikä 21)	18	1	Bayer Leverkusen
19	3KK	Sané, LeroyLeroy Sané	1996-01-11 11. tammikuuta 1996 (ikä 28)	60	13	Bayern München
21	3KK	Gyndogan, Ilkayİlkay Gündoğan	1990-10-24 24. lokakuuta 1990 (ikä 33)	77	18	FC Barcelona
23	3KK	Andrich, RobertRobert Andrich	1994-09-22 22. syyskuuta 1994 (ikä 29)	5	0	Bayer Leverkusen
7	4H	Havertz, KaiKai Havertz	1999-06-11 11. kesäkuuta 1999 (ikä 25)	46	16	Arsenal
9	4H	Fyllkrug, NiclasNiclas Füllkrug	1993-02-09 9. helmikuuta 1993 (ikä 31)	16	11	Borussia Dortmund
13	4H	Myller, ThomasThomas Müller	1989-09-13 13. syyskuuta 1989 (ikä 34)	129	45	Bayern München
14	4H	Beier, MaximilianMaximilian Beier	2002-10-17 17. lokakuuta 2002 (ikä 21)	1	0	TSG Hoffenheim
26	4H	Undav, DenizDeniz Undav	1996-07-19 19. heinäkuuta 1996 (ikä 27)	2	0	VfB Stuttgart

Pel.	Pelaaja	Ottelut	Maalit	Joukkue	Viimeisin ottelu
M	Nybel, AlexanderAlexander Nübel	0	0	VfB Stuttgart	Ukraina 2024-06-03 3. kesäkuuta 2024
M	Leno, BerndBernd Leno	9	0	Fulham	Alankomaat 2024-03-26 26. maaliskuuta 2024
M	Trapp, KevinKevin Trapp	9	0	Eintracht Frankfurt	Itävalta 2023-11-21 21. marraskuuta 2023
M	Blaswich, JanisJanis Blaswich	0	0	RB Leipzig	Itävalta 2023-11-21 21. marraskuuta 2023
P	Hummels, MatsMats Hummels	78	5	Borussia Dortmund	Itävalta 2023-11-21 21. marraskuuta 2023
P	Syle, NiklasNiklas Süle	49	1	Borussia Dortmund	Itävalta 2023-11-21 21. marraskuuta 2023
P	Thiaw, MalickMalick Thiaw	3	0	AC Milan	Meksiko 2023-10-18 18. lokakuuta 2023
P	Wolf, MariusMarius Wolf	5	0	Borussia Dortmund	Kolumbia 2023-06-20 20. kesäkuuta 2023
P	Kehrer, ThiloThilo Kehrer	27	0	AS Monaco	Kolumbia 2023-06-20 20. kesäkuuta 2023
P	Ginter, MatthiasMatthias Ginter	51	2	SC Freiburg	Kolumbia 2023-06-20 20. kesäkuuta 2023
KK	Pavlović, AleksandarAleksandar Pavlović	1	0	Bayern München	Kreikka 2024-06-07 7. kesäkuuta 2024
KK	Goretzka, LeonLeon Goretzka	66	17	Bayern München	Itävalta 2023-11-21 21. marraskuuta 2023
KK	Brandt, JulianJulian Brandt	47	3	Borussia Dortmund	Itävalta 2023-11-21 21. marraskuuta 2023
KK	Hofmann, JonasJonas Hofmann	23	4	Bayer Leverkusen	Itävalta 2023-11-21 21. marraskuuta 2023
KK	Prömel, GrischaGrischa Prömel	0	0	TSG Hoffenheim	Itävalta 2023-11-21 21. marraskuuta 2023
KK	Gosens, RobinRobin Gosens	20	2	Union Berlin	Meksiko 2023-10-18 18. lokakuuta 2023
KK	Can, EmreEmre Can	43	1	Borussia Dortmund	Ranska 2023-09-12 12. syyskuuta 2023
KK	Nmecha, FelixFelix Nmecha	1	0	Borussia Dortmund	Ranska 2023-09-12 12. syyskuuta 2023
H	Ducksch, MarvinMarvin Ducksch	2	0	Werder Bremen	Itävalta 2023-11-21 21. marraskuuta 2023
H	Gnabry, SergeSerge Gnabry	45	22	Bayern München	Itävalta 2023-11-21 21. marraskuuta 2023
H	Behrens, KevinKevin Behrens	1	0	Union Berlin	Meksiko 2023-10-18 18. lokakuuta 2023
H	Schade, KevinKevin Schade	3	0	Brentford	Ranska 2023-09-12 12. syyskuuta 2023

Alla on lista 10 pelaajasta, jotka ovat pelanneet eniten otteluita Saksan maajoukkueessa. Pelaajia, jotka ovat pelanneet Itä-Saksan maajoukkueessa (Dörner ja Streich, 105 ottelua), ei ole mainittu tässä luettelossa.
Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.
Tilastot on päivitetty 8. kesäkuuta 2024.^[23]

Alla on lista 10 pelaajasta, jotka ovat tehneet eniten maaleja Saksan maajoukkueessa. Pelaajia, jotka ovat tehneet maaleja Itä-Saksan maajoukkueessa (Streich, 59 maalia), ei ole mainittu tässä luettelossa.
Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.
Tilastot on päivitetty 8. kesäkuuta 2024.^[24]

Toisen maailmansodan jälkeen kansallismielisyyden osoittaminen ei ole ollut yleisesti hyväksyttyä Saksassa. Saksan sodanjälkeisen maajoukkueen vihreä vieraspeliasu vaihdettiin syksyllä 2004 alkuperäiseen punaiseen ja Saksassa vuonna 2006 järjestetyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut toivat muutoksen. Ensimmäistä kertaa ennennäkemätön määrä saksalaisia kannatti joukkuettaan pitäen Saksan lippuja näkyvästi esillä esimerkiksi autoissa ja ikkunoissa.^[25] Vuoden 2008 Euroopan-mestaruuskilpailujen aikana liput olivat jälleen esillä.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan jalkapallomaajoukkue.

• Maajoukkue Saksan jalkapalloliiton sivuilla (englanniksi)
• Saksa FIFA:n sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• RSSSF: Maaottelut ja tulokset (englanniksi)
• RSSSF: Pelaajatilastoja (englanniksi)

Jalkapallon maailmanmestarit

1930  Uruguay	1934  Italia	1938  Italia	1950  Uruguay	1954  Saksa	1958  Brasilia	1962  Brasilia	1966  Englanti	1970  Brasilia	1974  Saksa
1978  Argentiina	1982  Italia	1986  Argentiina	1990  Saksa	1994  Brasilia	1998  Ranska	2002  Brasilia	2006  Italia	2010  Espanja	2014  Saksa
2018  Ranska	2022  Argentiina

Jalkapallon Euroopan-mestarit

1960  Neuvostoliitto	1964  Espanja	1968  Italia	1972  Saksa	1976  Tšekkoslovakia	1980  Saksa	1984  Ranska	1988  Alankomaat
1992  Tanska	1996  Saksa	2000  Ranska	2004  Kreikka	2008  Espanja	2012  Espanja	2016  Portugali	2020  Italia