Yannick Agnel
Yannick Agnel (s. 9. kesäkuuta 1992 Nimes, Ranska) on uransa vuonna 2016 lopettanut ranskalainen uimari ja olympiavoittaja.[1]
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Yannick Agnel | |||
Maa: Ranska | |||
Miesten uinti | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Lontoo 2012 | 200 m vapaauinti | |
Kultaa | Lontoo 2012 | 4 × 100 m vapaauintiviesti | |
Hopeaa | Lontoo 2012 | 4 × 200 m vapaauintiviesti | |
MM-kilpailut (pitkä rata) | |||
Kultaa | Barcelona 2013 | 200 m vapaauinti | |
Kultaa | Barcelona 2013 | 4 × 100 m vapaauinti | |
Hopeaa | Shanghai 2011 | 4 × 200 m vapaauinti | |
MM-kilpailut (lyhyt rata) | |||
Kultaa | Dubai 2010 | 4 × 100 m vapaauinti | |
Pronssia | Dubai 2010 | 4 × 200 m vapaauinti | |
EM-kilpailut (pitkä rata) | |||
Kultaa | Budapest 2010 | 400 m vapaauinti | |
Hopeaa | Budapest 2010 | 4 × 100 m vapaauinti | |
Pronssia | Budapest 2010 | 4 × 200 m vapaauinti | |
Pronssia | Berliini 2014 | 200 m vapaauinti | |
EM-kilpailut (lyhyt rata) | |||
Kultaa | Chartres 2012 | 200 m vapaauinti | |
Kultaa | Chartres 2012 | 400 m vapaauinti | |
Pronssia | Chartres 2012 | 100 m vapaauinti |
Agnel voitti nuorten EM-kilpailuissa Prahassa 2009 kultaa 200 ja 400 metrin vapaauinnissa ja 4 × 200 metrin vapaauintiviestissä sekä sai hopeaa 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä. Seuraavana vuonna hän voitti Helsingin nuorten EM-kilpailuissa mestaruuden 100, 200 ja 400 metrin vapaauinnissa sekä 4 × 100 metrin ja 4 × 200 metrin vapaauintiviesteissä ja sai lisäksi hopeaa 4 × 100 metrin sekauintiviestissä.[2]
Agnel voitti Budapestin EM-kilpailuissa 2010 kultaa 400 metrillä ajalla 3.46,17 sekä sai hopeaa 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä ja pronssia 4 × 200 metrin vapaauintiviestissä. Saman vuoden Dubain lyhyen radan MM-kilpailuissa hän kuului Ranskan kultajoukkueeseen 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä ja pronssijoukkueeseen 4 × 200 metrin vapaauintiviestissä. Shanghain MM-kilpailuissa 2011 hän kuului Ranskan hopeajoukkueeseen 4 × 200 metrin vapaauintiviestissä.[2] Kesäolympialaisissa 2012 Agnel voitti kultaa 200 metrin vapaauinnissa ajalla 3.43,14. Lisäksi hän oli mukana Ranskan 4 × 100 metrin vapaauintiviestijoukkueessa, joka otti matkan loppukilpailussa olympiakultaa ajalla 3.09,93.[3] Kahden kullan lisäksi Agnel voitti vielä olympiahopeaa yhdessä Ranskan muun joukkueen kanssa 4 × 200 metrin vapaauintiviestistä.[4] 100 metrin vapaauinnissa hän oli neljäs.[2]
Angel saavutti Chartres'n lyhyen radan EM-kilpailuissa 2012 kultaa 200 ja 400 metrin vapaauinnissa sekä pronssia 100 metrin vapaauinnissa.[2]
Barcelonan MM-kilpailuissa 2013 Agnel voitti kultaa 200 metrin vapaauinnissa ja 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä.[5][6] Berliinin EM-kilpailuissa 2014 hän oli kolmas 200 metrin vapaauinnissa.[2]
Vuoden 2021 joulukuussa Agnel joutui syytteeseen vuonna 2016 tapahtuneesta 13-vuotiaan tytön raiskauksesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ French Swimming Star, Yannick Agnel lyonalacarte.com. Viitattu 14.8.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Agnel, Yannick swimrankings.net. Viitattu 9.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Men's 4x100m Freestyle Relay london2012.com. Arkistoitu 5.12.2012. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Le relais français remporte l'argent sur 4 x 200 m lemonde.fr. Viitattu 2.8.2012. (ranskaksi)
- ↑ MM 2013: 200 vu 30.7.2013. FINA. Viitattu 31.7.2013.
- ↑ MM 2013: 4×100 vu FINA. Viitattu 30.7.2013.
- ↑ STT-AFP-IS: Kaksinkertaista olympiavoittajaa epäillään raiskauksesta – syyttäjän mukaan tähtiurheilija myöntää seksin alaikäisen kanssa Ilta-Sanomat. 13.12.2021. Viitattu 13.12.2021.
1900: Frederick Lane |1968: Michael Wenden |1972: Mark Spitz |1976: Bruce Furniss |1980: Sergei Kopljakov |1984: Michael Groß |1988: Duncan Armstrong |1992: Jevgeni Sadovyi |1996: Danyon Loader |2000: Pieter van den Hoogenband |2004: Ian Thorpe |2008: Michael Phelps |2012: Yannick Agnel |2016: Sun Yang |2020: Thomas Dean |
1964: Yhdysvallat: Clark, Austin, Ilman, Schollander |
1926: Arne Borg |1927: Arne Borg |1931: István Bárány |1934: Jean Taris |1938: Björn Borg |1947: Alexandre Jany |1950: Alexandre Jany |1954: György Csordás |1958: Ian Black |1962: Johan Bontekoe |1966: Frank Wiegand |1970: Gunnar Larsson |1974: Aleksandr Samsonov |1977: Sergei Rusin |1981: Borut Petrič |1983: Vladimir Salnikov |1985: Uwe Daßler |1987: Uwe Daßler |1989: Artur Wojdat |1991: Jevgeni Sadovyi |1993: Antti Kasvio |1995: Steffen Zesner |1997: Emiliano Brembilla |1999: Paul Palmer |2000: Emiliano Brembilla |2002: Emiliano Brembilla |2004: Emiliano Brembilla |2006: Juri Prilukov |2008: Juri Prilukov |2010: Yannick Agnel |2012: Paul Biedermann |2014: Velimir Stjepanović |2016: Gabriele Detti |2018: Myh’ailo Romantšuk |2020: Martin Maljutin |2022: Lukas Märtens |