Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaalit 1951

Vaalit järjestettiin vain 20 kuukautta edellisten parlamenttivaalien jälkeen, koska vallassa olleen Työväenpuolueen eli Labourin parlamenttienemmistö oli niin kapea, että kuningas Yrjö VI pelkäsi hallituksen kaatuvan hänen ollessaan valtiovierailulla. Vaalit käytiin keskellä Korean sotaa ja kylmää sotaa, ja siksi Labour ja konservatiivipuolue kiistelivät vaalikampanjan aikana siitä, kumpi niistä pystyisi turvaamaan paremmin rauhan säilymisen. Labour vetosi vaalikampanjassaan kuuden vuoden valtakautensa aikaisiin onnistumisiin, kuten täystyöllisyyteen ja rauhan säilymiseen. Konservatiivit taas lupasivat ratkaista Britanniaa vaivanneen asuntopulan ja inflaation. Konservatiivit hyötyivät siitä, että heillä oli enemmän nuoria parlamenttiedustajia kuin Labourilla, jonka monet merkittävät poliitikot olivat kuolleet vaalikauden aikana. Lisäksi Labour kärsi sisäisistä poliittisista erimielisyyksistä.^[2]

Labour sai vaaleissa suurimman äänisaaliin: 13,95 miljoonaa ääntä eli 48,8 prosenttia annetuista äänistä. Konservatiivipuolue sai yhdessä liittolaistensa kanssa 13,72 miljoonaa ääntä eli 48,0 prosentin kannatuksen. Britanniassa käytettävän enemmistövaalitavan vuoksi konservatiivit saivat kuitenkin alahuoneeseen enemmistön 321 edustajanpaikan turvin, kun taas Labour sai vain 295 edustajanpaikkaa. Clement Daviesin johtama liberaalipuolue sai 0,73 miljoonaa ääntä eli 2,6 prosentin kannatuksen ja 6 edustajainpaikkaa.^[1]

Vaalituloksen seurauksena Labourin johtaja Clement Attlee joutui luovuttamaan pääministerin viran konservatiivien johtajalle Winston Churchillille, joka palasi valtaan yli kuuden vuoden tauon jälkeen. Ennen seuraavia vaaleja Churchill vetäytyi syrjään maan ja puolueensa johdosta, ja hänen seuraajakseen valittiin vuonna 1955 Anthony Eden.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaalit 1951 Wikimedia Commonsissa